Antiikin Kreikan taiteet
Veistostaide
Kreikkalaiset tekivät veistoksia jumalista, urheilijoista, kuuluisista ja arvokkaista henkilöistä, taruolennoista ja kreikkalaishahmoista. Veistokset oli valmistettu marmorista, pronssista tai puusta. Joihinkin teoksiin käytettiin myös norsunluuta ja kultaa. Veistokset oli maalattu kirkkailla ja luonnollisilla väreillä. Ne ovat nykyisin marmorinvalkoisia, mutta Antiikin aikaan ne olivat värikkäitä. Kuuluisimpia veistoksia olivat mm. sokea runonlaulaja Homeros, Viisas pappi Laokoon, Euripides, Parthenonin marmoriveistokset ja Apollon. Kuvapatsaat ja korkokuvat koristivat rakennuksia ja toreja. Kuvanveistäjät kuvasivat ennen kaikkea ihmistä ja sen vartaloa. Kuvanveistäjät tarkkailivat lihasten liikkeitä, vartalon asentoja ja kasvojen ilmeitä nuorten urheilijoiden keskittyessä suorituksiinsa. Naisia taas veistäjät katselivat heidän kotiaskareissaan.
Rakennustaiteet
Kreikkalaiset rakensivat marmorisia temppeleitä jumaliensa asunnoiksi. Temppeliin käytettiin suuria marmorilohkareita. Valtavat pilarit oli veistetty puolivalmiiksi jo kivilouhoksella. Pilariosien päihin kiinnitettiin jopa 4 m korkeat pyörät, joiden avulla pilarit kuljetettiin kohti rakennustyömaata.
Temppeleissä ei ollut yhtään suoraa linjaa, vaan lattia oli keskeltä hieman kupara. Pylväät kallistuivat hieman sisäänpäin ja pilarit olivat keskeltä pulleampia kuin ala- ja yläpäästä. Temppelin kattokin oli hieman kaareva. Kreikkalaiset käyttivät kolmea eri pilarityyppiä. Ne olivat saaneet nimensä kreikkalaishahmojen mukaan; Yksinkertaisin pilarityyppityyli oli Doorilainen tyyli. Toinen oli Joonilaisen pylvään kapiteeli, se kiertyi reunoistaan ikään kuin rullalle. Kolmas oli Korinttilainen kapiteeli, joka oli kaikista koristeellisin. Korinttilaista kapiteeliä koristivat akanthuskasvin lehdet.
Temppelit olivat Antiikin Kreikan tärkeimmät julkiset rakennukset lähinnä siksi, että uskonto oli keskeinen osa arkielämää. Temppelit rakennettiin näkyville paikoille. Vanhimmat 700-luvulla eKr. valmistuneet temppelit rakennettiin puusta ja auringon kuivattamasta tiilestä. Sen jälkeen tulleissa marmoritemppeleissä jäljiteltiin niiden piirteitä.
Temppeliarkkitehtuurissa erotetaan kolme ajallisesti peräkkäistä kautta. Temppelissä oli paljon koristekuvitusta - ja muotoilua. Kuuluisimpia temppeleitä ovat mm. Apollonin temppeli, Afaian temppeli, Lindoksen Athenen temppeli, Kablinien palvontapaikka ja Knossoksen palatsi. Ateenan Akropolis oli antiikin ajan tunnetuin temppelialue ja esikuvana koko silloisessa maailmassa.
Teatteri
Teatteri oli tärkeä osa kreikkalaisten elämää. Ihmiset soittivat, lauloivat ja hulluttelivat lavalla. Kuorolauluista syntyi näytelmiä. Esityksiä varten rakennettiin teatteri johon mahtui jopa 20 000 katsojaa. Kerran vuodessa järjestettiin monta päivää kestävät teatterijuhlat/kilpailut, jossa esitykset seurasivat toinen toisiaan. Kilpailuissa tuomarit kuuntelivat esitystä ja arvioivat katsojien mielipiteitä.
Teatteritaide syntyi Ateenassa. Teatterit olivat opettavaisia ja ne kertoivat kreikkalaisten elämän oleellisista asioista. Ne eivät olleet viihdettä. Näytelmän vaiheita tehostettiin käyttämällä yksinkertaisia kulissirakennelmia ja mekaanisia laitteita.
Kreikkalaiset rakensivat teatterin maastoon sopivasti viettävään vuorenrinteeseen. Teatterit olivat ulkoilmateattereita. Teatteri oli viuhkamainen. Ylöspäin nouseva muoto takasi näkyvyyden ja kuuluvuuden alhaalla olevaan näyttämöön.
Kuoro oli tärkein osa näytelmää. Kuoro liikkui, lauloi ja tanssi esityksen aikana. Näyttelijöillä oli isot ja kirkasväriset naamarit. Näytelmät esitettiin päiväsaikaan.
Maalaustaide
Daidalos oli tarun mukaan muinaisen Ateenan mestarillinen taiteilija. Kreikkalaiset olivat taitavia piirtäjiä. Tärkein aihe oli ihmisen vartalo. Kreikkalaiset maalasivat myös ruukkuja. Ruukuissa oli kauniita kuvia ja värejä. Kreikan maalaustaiteen kuuluisin osa oli saviesineiden koristeleminen, niin sanottu vaasi- eli maljakkomaalaus. Ruukkujen pintaan piirrettiin neulalla erilaisia ornamentteja. Joskus tausta maalattiin vain savilietteellä. Tehostevärinä arvokkaimmissa töissä saatettiin käyttää tummanpunaista, valkoista ja kultaa. Kreikkalaiset taidemaalarit sommittelivat kuvauksia ihmisistä ja Kreikan historian merkkitapahtumista. Kreikkalaiset eivät kuvanneet ollenkaan maisemia.